Varhainen kuvani Jeesuksesta peittyy myöhemmin lukemani eksegetiikan taakse ja on nykyisin aika hämärä. Se kuitenkin muotoutui pyhäkoulun, koulukirjojen ja rippikoulun välittämänä. Suuri vaikutus jeesuskuvaani oli kuvilla, koulukirjojen itsetyytyväisellä, hamepukuisella ja kiiltäväpartaisella miehellä. Muistelen myös ikävystyneeni helluntalaisten kirkasotsaisen Jeesuksen ja Jehovan todistajien Vartiotornin kuvien parissa. Tuolloista käsitystäni Jeesuksesta vastaa parhaiten slangisana "jeesustella". Jeesus oli jeesustelun perikuva ja sellaisena hän ei mitenkään sopinut mielikuvaani Jumalasta.

Joskus opiskeluaikojen jälkeen aloin tietoisesti etsimään toisenlaista jeesuskuvaa. Minulla kristinuskon perustajasta olleen käsityksen mielsin toki uskovaisten ihailevan katseen välittämäksi ja sellaisena epärealistiseksi. Yksi syy Uuden testamentin uuden käännöksen hankkimiseen oli juuri haluni muodostaa uusi käsitys miehestä lukemalla hänestä alkulähteeltä. Evankeliumien kuva Jeesuksesta ei kuitenkaan parantanut käsitystäni. Sieltä pötkähti esiin hyvin samankaltainen Jeesus, joka Johanneksen esittämänä oli vielä pahempi kuin lapsuuden kuvani.

Realistisen kuvan löysin vasta eksegetiikkaa käsittelevistä kirjoista. Räisäsen kirjoituksista mielsin evankeliumien jeesuskuvan moninaisuuden ja evankelistojen tarpeen perustella omaa käsitystään Jeesuksesta. Myllykoski romutti lopullisesti kuvitelmani evankeliumien historiallisuudesta. Nikolainen ja Aejmelaeus puolestaan täydensivät kuvaa Jeesuksesta aitona historiallisena ihmisenä.

Kristinuskon kolminaisuusopin mukaista Jumalan persoonaa en Jeesuksesta edelleenkään löydä. Jeesukseni on uskonnollisia auktoriteettejä vastaan noussut ja siitä hengellään maksanut uudistaja. Kuitenkin joskus heikkoina hetkinäni saatan rukoilla: "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." Jumalan Pojan miellän silloin Jumalan valitsemaksi, hänen omaan käyttöönsä erottamaksi pyhäksi henkilöksi. Tosissani olen kuitenkin.