Opiskeluaikoina en juuri joutunut kristinuskon sen paremmin kuin minkään muunkaan uskonnon kanssa tekemisiin. Elin hyvin maallista opiskelijapojan elämää, riekuin diskoissa, jahtasin tyttöjä, onanoin ja yritin saada opintojani eteenpäin. Kaikenlainen yhteisöllinen opiskelijakristillisyys kammoksutti minua, vaikka välillä pohdinkin mahdollisuutta löytää tyttöystävä niistä piireistä.

Uskonnolliset kysymykset sinänsä kiinnostivat ja pohdin vakavasti esimerkiksi kysymystä Jeesuksen jumalallisuudesta. Kävin asiasta jopa keskusteluja Domuksen kahvilassa ja tupakkatauoilla. Keskustelukumppanien kanssa syntyi jonkinlainen konsensus siitä, että jumalallisuus oli antiikin ajan ihmisille välttämätön ominaisuus, jotta uskonnon sankarilla oli ylipäänsä jotain menestymisen mahdollisuuksia uskontomarkkinoilla.Samoin "aukkojen Jumala" probleemista ja Jumalan olemassaolosta ylipäänsä kävin keskusteluja. Yleensä edustin noissa keskusteluissa näkemystä, joka puolusti Jumalan olemassaoloa ja piti kirkkoa tärkeänä suomalaisen perinteen kantajana.

Minulla oli opiskeluaikoina vain pari uskovaiseksi luonnehdittavaa tuttavaa. Kesätöissä tapasin teologiaa opiskelevan pojan pohjoisesta. Nuoresta iästään huolimatta hän oli jo keski-ikäisen näköinen, naimisissa ja parin lapsen isä. Kirkkoherran virka jossain Pohjois-Pohjanmaalla lienee ollut hänen tulevaisuudenhaaveensa.Keskustelimme jo tuolloin esiinnousseesta naispappeuskysymyksestä. Itse en tuolloin ollut juuri perillä kysymyksen aiheuttaman skisman syvyydestä ja itse asiassa taisin pitää koko ongelmaa turhana. Minusta pappeus oli luonnostaan miesten hommaa, naiset sopivat paremmin tarjoilemaan kirkkokahveilla. Taisin jopa julistaa eroavani kirkosta, jos naispappeus hyväksytään. Sittemmin mielipiteeni naispappeudesta ja ylipäänsä tasa-arvokysymyksissä on kehittynyt vahvasti toiseen suuntaan. Tuon kesätyökaverin kanssa olin kuitenkin silloin samoilla linjoilla. Hänen vankin argumenttinsa naispappeutta vastaan oli säälivä kysymys: "Miksi naisten pitäisi päästä papiksi?"

Opiskelujen lopulla törmäsin samaan poikaan KY:n diskossa. Aika lujasti päissään hän kertoi lopettaneensa teologian opinnot menetettyään uskonsa. Sittemmin näin häntä muutamia kertoja yöelämässä, ilmeisesti hän halusi jotenkin korvata menettämänsä nuoruuden. Hänen hiuksensa kasvoivat hevarimittoihin ja vaatteet muuttuivat silloisen nuorisomuodin mukaiseksi. Melkoisesta muutoksesta huolimatta hänen avioliittonsa tiettävästi kesti.

Toinen kosketukseni kristinuskoon oli lukiossa samalla luokalla ollut tyttö. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset, kauniit kasvot ja vähäpuheinen luonne. Lukion lopussa tiesin hänen lähteneen kotoaan ja kärsivän jonkinlaisista mielenterveysongelmista. Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä talvena näin häntä yliopistolla muutaman kerran. Hän opiskeli teologiaa ja vietti vapaa-aikaansa seurakunnan riennoissa. Vähitellen hänen puheensa muuttuivat sekavammiksi. Jopa hänen kasvojensa iho muuttui näppyläiseksi. Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin, että hänet oli psykoosissa viety mielisairaalaan.