Tieteen piirissä uskonnollista kokemusta on yritetty monen tutkijan ja tieteenalan voimin määritellä. William James antoi mystiselle kokemukselle neljä kriteeriä: mystistä kokemusta on vaikea pukea sanoiksi, siihen liittyy kognitiivinen oivallus, se on hetkellinen ja se koetaan passiivisesti vastaanotettavaksi. Sosiologian puolella Charles Y. Glock ja Rodney Stark ovat käsittäneet uskonnollisen elämyksen yhdeksi uskonnollisuuden ulottuvuudeksi. Heidän mukaansa uskonnolliseksi elämykseksi on luokiteltavissa kaikki ne yksilön kokemat tai uskonnollisen ryhmän määrittelemät tuntemukset ja havainnot, joihin ajatellaan liittyvän jonkinasteista kanssakäymistä jumaluuden, perimmäisen todellisuuden tai muun transsendenttisen auktoriteetin kanssa.

Näillä kriteereillä uskallan tunnustaa omat "uskonnolliset kokemukseni", vaikka niiden yhteys kristinuskoon on joko vähäinen tai olematon. Kuitenkin olen suuren osan elämääni pitänyt itseäni kristittynä ja aina tulkinnut kokemuksiani pohjimmiltaan kristinuskon viitekehyksestä käsin.

Ensimmäinen "uskonnolliseksi" mieltämäni kokemus ei tosin liittynyt kristinuskoon lainkaan. Olin viikon lomalla Rhodoksella ja tein linja-autolla matkan Lindokseen, jossa kukkulan huipulla on Athenen temppeli. Jostain olin tosin saanut päähäni, että kysymyksessä on Afroditen temppeli. Silloisessa elämäntilanteessani, johon liittyi katkera ja juuri päättynyt rakkaussuhde naimisissa olevaan naiseen, Afrodite oli toki lähesempi jumalattaruus kuin kalsean etäinen Athene.

Kun kävelin kylästä polkua pitkin ylös kukkulaa kohti, alkoi satamaan ja sade kiihtyi mitä ylemmäs kiipesin. Mereltä puski mustia pilviä ja kaukana merellä jyrisi ensimmäinen salama. Kukkulalla olevat ihmiset lähtivät valumaan kohti kylää, mutta itse jatkoin sisukkaasti ylöspäin. Kun lopulta oli temppelin luona, paikalla ei ollut ketään muita ihmisiä, sade piiskasi ja salamat iskivät ympärillä. Katelin ympärilleni hurmioituneena ja olin pilvien muodossa näkevinäni muinaisen jumalattaren hahmon. Hetken kuluttua lähdin palaamaan takaisin. Muutaman askeleen jälkeen sade loppui ja taivaanrannassa näkyi aurinko paistavan merelle.

Muuta erityistä ei tapahtumaan liittynyt, mutta sen jälkeen ei elämäntilanteeni enää tuntunut katkeralta. Jätin ikäänkuin yhden vaikean ajan taakseni.