Kirkko ja kristinusko ovat taakse jäänyttä elämää. Joskus on mieleeni tullut, että mihin nyt sitten suuntautuisin hengellisissä harjoituksissani.

Itämaisista uskonnoista zen tuntuu kuulopuheiden perusteella houkuttelevalta. Tunnen sitä kuitenkin huonosti, enkä oikeastaan haluaisi enää alkaa käydä läpi minkään uskonnon oppeja. Erilaisia rentoutumistekniikoita olen harrastanut muutenkin enkä pysty kuvittelemaan niillä olevan suurempaa eroa varsinaiseen opin mukaiseen meditaatioon.

Islamin suuntaukset ovat lukkiutuneisuudessaan yhtä vastenmielisiä kuin kristinusko.

Luonnonuskontojen ja wiccan erilaiset jumaluudet tai jumalattaret eivät tunnu läheisiltä muuten kuin historiallisina ilmiöinä.

Uskontomarkkinoilla vaihtoehtoja on toki loputtomasti. Omalta osaltani parhaalta vaihtoehdolta tuntuu pysyminen niiden ulkopuolella. Ihminen voi olla hengellinen, harras olemassaolon mysteerin edessä ilman, että hän sortuu minkään uskonnon "ainoaan oikeaan totuuteen", joka aina hiukan kaivelemalla paljastuu inhimillisen vallankäytön syövyttämäksi valheeksi.