William Jamesin kriteereillä mystiselle kokemukselle (mystistä kokemusta on vaikea pukea sanoiksi, siihen liittyy kognitiivinen oivallus, se on hetkellinen ja se koetaan passiivisesti vastaanotettavaksi) Lindoksen kokemukseni on ainoa uskonnollinen kokemukseni. Siihen liittyi minut vaikeasta elämäntilanteesta vapauttanut oivallus, vaikka en edelleenkään pysty määrittelemään, mitä oikeastaan oivalsin.

Charles Y. Glockin ja Rodney Starkin sosiologinen määritelmä uskonnolliselle elämykselle (yksi uskonnollisuuden ulottuvuus, kaikki ne yksilön kokemat tai uskonnollisen ryhmän määrittelemät tuntemukset ja havainnot, joihin ajatellaan liittyvän jonkinasteista kanssakäymistä jumaluuden, perimmäisen todellisuuden tai muun transsendenttisen auktoriteetin kanssa) antaa kuitenkin väljemmät puitteet uskonnolliselle kokemukselle. Sana "jonkinasteinen" antaa ymmärtää, että uskonnollinen kokemus olisi vaikkapa tavallinen kirkossakäynti. Varmaan niin onkin, mutta itse asetan tiukemmat rajat niille kokemuksilleni, joita pidän uskonnollisina kokemuksina. Kirkossakäynnin osalta puhun mieluummin "pyhän kosketuksesta". Lindoksen lisäksi on yksi tapaus, jonka Glockin ja Starkin määritelmää hyväksi käyttäen hyväksyn "oikeaksi" uskonnolliseksi kokemuksekseni. Siihen ei kuitenkaan liittynyt mitään erityistä elämäntilannettani muuttanutta oivallusta.

Olin vaimoni kanssa piipahtamassa Sienassa. Halusin nähdä matkaoppaan kehuman Katariina Sienalaisen "kotikirkon". Kirkon ovella oli, kuten katolisissa kirkoissa usein, tiukat määräykset pukeutumisesta. Vaimolla oli jalassa shortsit, jotka eivät peittäneet polvia. Vaikka samalla tavalla pukeutuneita turisteja näkyi kirkkoon menevän, vaimo ilmoitti mieluummin menevänsä lähiravintolaan oluelle, ja minä menin kirkkoon yksin.

Käveleskelin katoliseksi kirkoksi aika karuksi arvioimassani kirkossa, katselin maalauksia ja alttareita. Erään lasilla eristetyn alttarin kohdalla tunsin voimakkaan tunnekuohun. Vaikka hetkellistä tuntemustani on vaikea sanoin määritellä, mielsin tuntevani Jumalan läsnäolon. Sanoisin, että kohtasin toisen todellisuuden, rakkauden lämmön ja varmuuden olemiseni tarkoituksesta. Oikeastaan en hetkeen ollut varma, olinko "minä" enää olemassa.

Tilanne kesti vain hetken. Kävelin hämmentyneenä eteenpäin. Kirkon eri osia esittelevän taulun kohdalla pysähdyin ja havaitsin kokemukseni hetkellä olleeni Katariinan reliikkien luona.

Aivan ilman "oivallusta" tuo kokemus ei sentään jäänyt. Sen jälkeen, kotiin palattuani aloin tarmokkaasti lueskella kristinuskoa ja ylipäänsä uskontoa käsittelevää kirjallisuutta.