Kristinuskon huvittavia piirteitä on suuntauksittain vaihteleva kasteoppi, josta leegio kirjoittaa blogissaan saastainen huone. Minusta on yks'hailee miten ja missä iässä uskovaisen päähän vettä roiskitaan vain pannaanko hänet Jeesuksen kohdatessaan uikkareissa uima-altaaseen. Mutta erilaisille uskovaisille asia näyttää olevan niin tärkeä, että sen vuoksi jaksetaan vuodesta toiseen raivota, henkilökohtaisuuksia unohtamatta, keskustelufoorumeilla. Voin vain kuvitella miltä kristillisen rakkauden tanner on näyttänyt sen jälkeen kun kiistakumppanien sanansäilä on tosielämässä heilahdellut.

Suomalaisissa oloissa kaste sinänsä on kaunis riitti, jolla lapsi tai isoksi kasvanut sellainen otetaan yhteisön jäseneksi. Suomessa vesi on halpaa ja kuten Jumalan armo, riittää kaikille. Ja täälläkin vesi on samalla elämälle välttämätön. Keskisen Afrikan Sahelissa vedellä voi olla toisenlainen symboliarvo. Siellä kristillisempi tapa kastaa voisi olla karjanlannan käyttö, joka myös on elämälle välttämätöntä, mutta varmaankin alueen harvat kristityt käyttävät tarkoitukseen sikäläisissä oloissa kullankallista vettä.